Antikoagulanttihoidon toteuttaminen
Verenohennushoitoa käytetään yleensä veritulppien ehkäisyyn. Yleisin syy sen käytölle on eteisvärinä, mutta sitä voidaan käyttää myös syvien laskimotukoksien, aivoinfarktin, keuhkoveritulpan tai tekoläpän vuoksi. Hoito voi olla määrämittainen tai toistaiseksi jatkuva riippuen lääkityksen käytön syystä. Lääkityksen syy on kirjattava sairauskertomukseen. Yleisin lääke on varfariini, kauppanimeltään Marevan® Varfariinihoidon toteuttaminen ja seuraaminen tulee toteuttaa iäkkäillä hyvin huolellisesti. Verenvuotoriski lisääntyy korkealla INR:lla (INR >3.5) ja toisaalta veritulppariski kasvaa matalalla INR:lla (<2.0) huomattavasti iän myötä. Esim. INR taso 1.7 on veritulppien aiheuttamien komplikaatioiden estossa vain pieniannoksisen asetosalisyylihapon (esim. Primaspan®100mg 1x1) luokkaa. Iäkkäiden lääkityksessä pyritään ensisijaisesti toimimaan 3mg:n varfariinitableteilla. Uusia verenohennuslääkkeitä ovat dabigatraani (Pradaxa®), rivaroksabaani (Xarelto®), apiksabaani (Elquis®) ja edoxabaani (Lixiana®) Ruokavalio vaikuttaa varfariinihoidon tasapinoon ja siksi äkillisiä ruokavalion muutoksia on vältettävä. K-vitamiinia sisältävät runsaimmin vihreät kasvikset, lehdet ja yrtit. Karpalomehu ja muut karpaloa sisältävät valmisteet voivat voimistaa varfariinin vaikutusta, joten yhteiskäyttöä tulee välttää. Myös antibioottikuurit voivat vaikutta merkittävästi hoitotasapainoon, varsinkin metronidatsoli (Flagyl® Elyzol® ) ja ns. sienilääkkeet, osa paikallisestikin annosteltuna. Mikäli potilas saa antibioottikuurin, kannattaa INR arvo kontrolloida normaalia aikaisemmin. Verenohennushoidon yleisin haitta on verenvuototaipumuksen lisääntyminen. Hoitoon liittyviä vaaranmerkkejä ovat: verenvuoto, verivirtsaisuus, voinnin nopea muutos, suuret mustelmat ja pään lyömisen jälkeinen vireyden voimakas lasku. Vaikka verenohennushoito olisi kestoltaan ajateltu jatkuvan lopun ikää, tulee monille potilaille kuitenkin hetki, jolloin se lopetetaan sopimattomana. Tyypillisesti tähän johtavat kaatuilutaipumuksen lisäntyminen tai terveydentilan muuttuminen niin, että lääkityksen käyttö ei ole enää turvallista. Verenohennuslääkityksen aiheuttamiin komplikaatioihin on varauduttava sitä käyttävillä potilailla ja potilasta on seurattava ohjeen mukaan.